Tenon herrasmiessääntö elää yhä

Lisääntyneen kalastuksen myötä ei aina tahdo toimia

Tenon kalastukseen tehtiin ensimmäinen sopimus vuonna 1873. Tämän jälkeen sopimuksessa on ollut erinäisiä sääntöjä ja niiden muutoksia. Kirjallisten sääntöjen lisäksi Tenolla on voimassa myös kirjoittamaton ns. Tenon herrasmiessääntö, joka on kehittynyt matkailukalastuksen levitessä Tenon laaksoon sotien jälkeen. Tästä säännöstä on monesti kuultu puhuttavan ja siihen on myös vedottu kirjelmissä ja muissa vastaavissa. Tietyt asiat kuten soutuvuorot ja muut käyttäytymissäännöt ovat säilyneet tähän päivään asti.  

Sääntöihin kannattaa perehtyä 

Teno-infossa sivutaan herrasmiessääntöä lyhyesti. Siinä mainitaan soutualueista ja lähtöpaikoista. Ruuhka-aikana on syytä noudattaa lähtöjärjestystä eli soutamaan lähdetään tulojärjestyksessä. Sopiva vapamäärä on 2-3, tällaisen määrä on vielä hyvin hallittavissa kiikkerässä veneessä paikoin vuolaassakin virrassa. Sopiva siimamäärä on noin 15 metriä, tällöin vieheiden uittaminen oletettujen ottipaikkojen kohdalle onnistuu hyvin.

Rannalta kalastus on lisääntynyt ja perinteisesti rannalta pyytäjä väistää veneellä kalastajaa. Rannalta pyydettäessä tulee ottaa venekalastajien lisäksi huomioon myös muut rantakalastajat. Koskessa tai nivassa ei seisota tuntikausia vaan siirrytään koko ajan alemmas, jotta muutkin pääsevät kalastamaan. Tenon rannat ovat pääosin yksityismaita, joten on hyvä huomioida kulkemisoikeutta koskevat säännöt ja kunnioittaa jokilaakson asukkaiden kotirauhaa. 

Mitä herrasmiessääntö on alun perin sisältänyt? 

Tenon herrasmiessäännöstä on vaikea löytää kirjallisia tietoja, joten sen selvittely vaatii sukellusta entisaikaan. Seuraavissa kappaleissa herrasmiessääntöä muistelevat Tenolla paljon kalastaneet henkilöt: Otto Paltto Tanssijoelta, Yläkönkään yläpuolelta, Heikki Tuovila Yläkönkäältä ja Reino Laiti Vidgaveaisuvannon rannalta, viitisen kilometriä Utsjokisuun alapuoella.

Kaikki toteavat, että entisajan sääntö ei tahdo enää toimia Tenolla. Säännöt on tehty rikottaviksi -sanonta on valitettavasti totta monissa tapauksissa myös Tenolla.
Reino Laiti toteaa, että tilanne Tenolla muuttui 1970-luvun lopulla. - Nykyään herrasmiessääntö ei tahdo toimia, paine joella on suurempi. Asiakkaina ei ole enää entisajan herrasmiehiä (eli rahamiehiä). Näin yhä useampi haluaa soutaa itse ja lisäksi tietämättömyys aiheuttaa konflikteja. Ennen vanhaan jotkut soutuvuoroa odottelevat matkailijat antoivat paikkakuntalaiselle soutuvuoronsa ja jo lupamyynnissä painotettiin, että paikkakuntalaisten pyyntiä ei tule häiritä. Heikki Tuovila on samoilla linjoilla tässä. Entisaikaan kuljettiin sauvoimella ja jos jollakin soutupaikalla oli äijiä rannalla, niin sauvoimella tulija päästettiin ensimmäisenä joelle, koska muut olivat jo soutaneet saman paikan.
- Nykyaika tulisi sovittaa entisajan käytäntöön. Malttia ja sovinnollisuutta kalastukseen - kyllä Tenolle mahtuu, Otto Paltto toteaa.
Reino Laiti tietää myös herrasmiessäännön juuret. - Juhani Järvensivu sen on keksinyt, Reino paljastaa.

Ohittaminen kielletty!

Heikki Tuovila painottaa, että toisten alapuolelta ei pidä lähteä soutamaan. - Jos on pitkä soutupaikka niin pitää jättää reilu väli ylhäältä tulevaan. Joku 100 metriä on sellainen väli joka ei häiritse yläpuolella kalastavaa. Jos sattuu kala ottamaan kiinni, niin pitäisi pyrkiä väsyttämään alavirtaan ja alapuolella olevien tulee väistää lohen kanssa taistelevaa. Vaikka tilanne on jännittävä, niin muita kalastajia ei kuitenkaan tulisi tarpeettomasti häiritä. Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä, että lohen väsytys ei ole voimalaji, väkisin ei kannata yrittää ja kala pitää saada ylävirran puolelle, alavirran puolella kala hyödyntää virran vaikutusta ja väsyy hitaammin.- Ennen vanhaan venemiehet kunnioittivat toisiaan, silloin ei myöskään ollut niin paljon rannalta kalastajia, muistelee Otto Paltto.
- Soudettaessa pitää ottaa alapuolella olija muutenkin huomioon. Monesti tapahtuu niin, että huudetaan alapuolelle olijalle, että älä souda samaa paikkaa koko iltaa. Meitä kun on monenlaisia ja monella tavalla pyydetään. Perussääntö kuitenkin on, että toista soutajaa ei saa ohittaa, vaan pitää mennä hetkeksi maihin jos ei jaksa pidätellä yläpuolella. Tietysti kaikkien tulisi noudattaa sopivaa vauhtia alavirtaan mennessä. Jotkut unohtuvat joskus pyytämään näkemäänsä lohta ja saattavat "jumittua" soutamaan samaa kohtaa. Mutta se on hyvin tiedossa, että näyttäytyvä kala ottaa harvoin. Yleisempää on, että vapa vain taipuu yht'äkkiä, Tuovila sanoo.
Lohi ottaa yleensä melko heti uistimeen, joten samaa paikkaa ei kannata pyytää toistuvasti.
Myös ajamisessa on perussääntö eli yritetään ohittaa soutaja keulapuolelta. Näin vältetään toisten siimoille ajamista. Koskaan ei voi luottaa siihen, että siimaa on ulkona suosituksen mukaiset viitisentoista metriä.

Lisääntynyt perhokalastus 

Rannalta kalastajien ja soutajien välillä on viime vuosina ollut paljon erimielisyyksiä ja joskus ilmassa on lennellyt muutakin kuin vihaisia sanoja. Nämä kaksi kalastusmuotoa tarvitsevat molemminpuolista joustamista, jotta kaikki saisivat nauttia lohenpyynnistä.
- Perinteisen säännön mukaan rannalla pyytäjä väistää venettä ja venehän on normaalilla soudulla vain hetken aikaa kohdalla, Tuovila sanoo. Otto Paltto lisää, että kalastuksen aloitus koskee myös rannalta pyytäjiä, nekään eivät saisi aloittaa kalastuksen venekalastajan alapuolelta, eivätkä myös toisten rantapyytäjien alapuolelta, hän valistaa.
Tässä yhteydessä tulee muistaa myös verkolla pyytäjät, padoille ja verkoille tulee jättää pyyntirauha. Verkkopyyntiä on muutoinkin rajoitettu kautta aikojen, nehän saavat pyytää vain kolme vuorokautta viikossa. Pato- ja verkkopyynti ovat Tenon varhaisimpia kalastusmuotoja. Niiden käyttö on vähentynyt tuntuvasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja luonnollinen väheneminen kiihtyy pato- ja verkkopyytäjäsukupolven vanhetessa. Mutta ne kuuluvat Tenolle vielä nykypäivänäkin ja sitä suuremmalla syyllä näitä pyyntimuotoja tulee kunnioittaa.

Soutajan ja soudettavan sopimus 

Paljon asiakkaita soutanut Heikki Tuovila sanoo, että tinkaa tulee yleensä ajasta ja hinnasta. - Nämä asiat on hyvä sopia etukäteen. Normaaliin soutuvuorokauteen kuuluu 8 tuntia soutua. Ennen vanhaan lähdettiin yleensä illalla kalaan ja soudettiin "putkeen" tämä 8 tuntia. Jo perinteisesti saaliista puolet kuuluu soutajalle. Tämähän lisää soutajan motivaatioita, eli toimii porkkanana.
Entäs napanderi?
- En kiellä, ettenkö joskus ottaisi maistiaisia, mutta se kuuluu kuvioon vasta kun kala on veneessä. Etukäteen ei tulisi ottaa. Ja varsinkin jos lohi ei ole syönnillä, niin silloin ei tulisi ottaa ryyppyjä, Tuovila mainitsee. Hyvän soutajan mittari on yksinkertainen: mikäli asiakas tulee uudestaan, niin silloin on mennyt hyvin.

                                                                                                        Pentti Pieski kevät 2005

Takaisin artikkelivalikkoon